Kalatalouden toivoton sekametelisoppa

eli valinnanvapaus ja löysät puheet, ja kalahulluillla sokea usko

 

Maailma muuttuu ja me sen mukana… kalataloudessa ruuanhankinta on vaihtunut ajanvietoksi ja harrastukseksi. Muuhunkin olisi kyllä varaa… tai mahdollisuuksia.

Ongelmana tahtoo olla vain se, että kalatalouden superammattilaisia on vähintäänkin yhtä monta kuin kalastajiakin, ja väärässäolijoita vähintäänkin sama määrä.

Kalan tiimoilta riittää intohimoja ja tavoitteita. Soppaa sekoittamassa kaikkien vesiin ja kalaan liittyvien tahojen erilaiset arvot, käytännöt, tehtävät…  Sopan liisteröi päällekkäinen ja usein toimimatonkin hallinto – kaikki yhtä suurta sekasotkua, ja kaikki tahot jollakin tavalla ristiriidoissa keskenään.

Mutta on se kuitenkin hyvä, että valinnanvaraa kalastukseen liittyvissä mielipiteissä riittää sekä tietotaitoa valittavaksi asti  —  aivan jokaisen aatemaailmaan, kasvatukseen sekä satunnaisiin mielialoihin ja niiden vaihteluihin katsomatta.

Asiat voisivat olla pahemminkin, jopa todella pahasti. Kuten siten, ettei olisi vesistöjä ollenkaan. Miten silloin riidellä olemattomista kala-asioista. Onneksi Kainuussa riittää vesiä kalastettavaksi, ja sitä kautta kalaan liittyviä ikiaikiasia riitoja (lue ikiaikaisia nautintoja).

Voiko jollekin tehdä mitään, voiko millekään tehdä mitään, vai onko kaikki muuntuminen vain tahatonta ajautumista tilanteesta toiseen.  Yksi asi on selvä: kateus vie kalat vedestä – ja tyhmyys.

Onko koulutuksessa ratkaisu ? Ainakin koulutus on suuri yhdenmukaistaja, ja koulutettu henkilö ainakin oletetusti tietää, miten vesien äärillä melskaa. Kaikki ammattikalastajat ja virkistys- ja vapaa-ajankalastajayhdistysten edushenkilöt, osakaskuntien johtohenkilöt sekä kaikki muutkin vesiin ja kalakantojen tilaan vaikuttavat yksilöt, siitä vain koulunpenkille kalaa opettelemaaan – ja yhdenmukaistumaan.

Mitä sitten tehdä alunperin kalatalouden koulutetuille ? Onko siellä tarvetta erikoiskidutuskoulutukselle, jotta kalaa saadaan vesiin, ja kala vedestä ruokapöytiin, ja vaikka ulkomaailman ravintoloiden ja syöttölöiden ruokalistoille ?

Jotainhan tässä tarttis tehdä.

 

20160506_173613

Yksipuolinen kalastus eli suomennettuna petokalapyynti eli pelkästään petokaloihin kohdistuva kalastus, eli vain muita kalalajeja syövien kalalajien pyytäminen (no, tuliko selväksi ?) lisää särkeä, eikä siinä ole järkeä.

 

Suomi on rakennettu kalalla. On syöty särkeä, ja kasvatettu järkeä, mutta sittemmin perusasia on unohtunut, ja särkeä on kaikki järvet pullollaan, koska kalataloudella ei ole ollut järkeä, kun ei ole syöty särkeä.

Sanonko vielä kerran?  Sanon. Ja niin monta kertaa kuin on tarpeellista. Kalanpyynnin suuntautuminen lähes yksinomaan petokaloihin on vain yksi esimerkki kalatalouden loputtomassa kalavellissä.

Niin, jaa,  siitä hulluudesta…. Toimivia keinoja kehittää kalataloutta on kehitteillä ja eteenpäin mennään (!?), vaikka kalatalouden hallintarakenteet natisten… vanhoja oppeja ja asenteita kun ei niin nopeasti tarkisteta tai ajanmukaisteta.

Uskon, että kalalla on mahdollisuuksia (jos kala ei kuole), vaan onko kalatalouden päätöksentekojärjestelmällä kokonaisuudessaan kanttia muuttaa ajatteluaan, jää nähtäväksi (sille, joka on näkemässä).